Tietoa ergonomisesta kantamisesta



Ihmislaji on kantanut lapsiaan jo varhaisista ajoista saakka. Kantamisen hyödyt eivät suinkaan ole kadonneet mihinkään, vaan ergonominen kantaminen tukee edelleen lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä.

Läheisyys lapsen kanssa tukee riittävän hyvän kiintymyssuhteen kehittymistä ja kannettaessa lapsi voi tarkkailla maailmaa suojautuen halutessaan liioilta ärsykkeiltä. Lapsi ei ole kantoliinassa fyysisestikään passiivinen, vaan myötäillessään kantajan liikkeitä myös hänen motorinen kehityksensä etenee.

Lapsen kantaminen voi olla suuri arjen helpotus. Lapsen ollessa lähellä, hänen tarpeensa on helpompi havaita. Vatsakivuista tai muista vaivoista kärsivä vauva saa lohtua ollessaan toisen ihmisen vieressä. Lapsen on helpompi sietää huonoa oloa ollessaan kantajan lähellä, vaikka itkettäisikin. Kantaessa lasta liikkuminen on helppoa ja esimerkiksi metsäretket onnistuvat mukavasti.


Ergonominen kantaminen pohjautuu muutamaan kulmakiveen. Kantamisen tarkoitus on olla ergonomista sekä lapselle että kantajalle, kantamisen on tarkoitus tukea lapsen psyykkistä kehitystä ja näiden mahdollistamiseksi kantovälineen tulee olla oikeanlainen.

Sidontaohjeisiin kannattaa tutustua Kantoliinayhdistyksen sivuilla.

1.) Lapsen tulee olla kantaessa hyvässä asennossa. Lapselle paras asento on pystyasento. Kehtoasentoa ei enää suositella sen toispuoleisuuden vuoksi. 

Aivan vastasyntyneellä vauvalla lonkat eivät ole vielä auenneet, jolloin vauva asetellaan liinaan polvet koukussa, vauvan omaa masua vasten. Kun vauva alkaa avata itse jalkojansa esim. vaipavaihtotilanteissa, voidaan siirtyä sammakkoasentoon. Sammakkoasennossa kantoväline tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen ja lapsen jalat levitetään niin, että peppu on polvien tasolla taikka hieman ylempänä.




Pienen vauvan selkä tulee olla kantaessa pyöreässä C- muodossa. Tällöin paino jakautuu oikein eikä rasita lapsen selkää. Pienen vauvan selkä ei saa olla suorana, tai varsinkaan notkolla! Isomman, kävelemään oppivan/oppineen lapsen selkä alkaa muotoutua luonnostaan S- kirjaimen malliseksi, jolloin hyvä kantoasento on selkä suorana tai hieman pyöreänä. Notkolla selkä ei saa edelleenkään olla. 





2.) Kantoväline tulee olla riittävän kireällä ja riittävän korkealla. Tällöin väline sekä tukee lasta, että mahdollistaa kantamisen ergonomisuuden kantajalle. 

Mikäli kantovälineen asettelu on löysä, painopiste siirtyy kauemmas kantajasta. Tällöin kantaminen voi tuntua hankalalta. Kireys on sopiva silloin, kun lapsi ei irtoudu kantajasta vaikka kantaja hieman kumartuisi eteenpäin (lapsen ollessa etupuolella). Liian kireällä kantoväline puolestaan on silloin, jos olo on tukala puristuksen vuoksi.

Myös asettelun korkeus vaikuttaa painopisteeseen. Kun lapsi on mahdollisimman ylhäällä, kantaminen tuntuu kevyemmältä. Edessä olevan lapsen tulee olla niin, että lasta saa kevyesti suukotettua otsalle. Toinen nyrkkisääntö on, että lapsen peppu on kantajan navan korkeudella. Oikea kohta kuitenkin muokkautuu hieman lapsen kasvaessa. Selässä kantaessa lapsi on useimmiten sopivalla korkeudella silloin, kun hän näkee hyvin kantajan olan yli. Selässäkantaminen onkin kevyempää kuin edessä kantaminen ja useimmiten mielekkäin vaihtoehto isoa lasta kantessa. 

Mikäli kantovälineenä käytetään liinaa, riittävä levittely on myös tärkeää. Hyvin levitetty liina tukee lasta parhaiten ja jakaa painon mukavasti kantajan  harteille ja selälle.


3.) Lasta on suositeltavinta kantaa aina kasvot kantajaan päin.

Kantaessa lasta kasvot kantajaan päin, lapsen selän asento asettuu helpoiten oikeanlaiseksi. Tällöin lapsen muodot sulautuvat kantajan muotoihin mukavasti. Mikäli lapsi asetetaan kasvot poispäin kantajasta, selkä kääntyy hyvin helposti notkolle, eikä ergonomista sammakkoasentoa ole mahdollista saavuttaa. (Poikkeuksen aiheuttaa kantoliinasidonta Buddha, joka ei kuitenkaan ole kantajalle mukava sidonta ja johon pätee allaoleva miinuspuoli.)

Oikeanlaisen asennon lisäksi lapselle on erittäin tärkeää kyetä suojautumaan halutessaan ympäristön liioilta ärsykkeiltä painamalla kasvot kantajaa vasten. Mikäli  lasta kannetaan kasvot poispäin kantajasta, hän ei pysty suojaamaan itseään liian hurjilta näkymiltä. Pienellä lapsella ei ole vielä kykyä sulkea silmiään tai käyttää muita puolustautumiskeinoja pelottavia asioita kohtaan. Lapsen olo on turvallisempi, kun hän näkee tutun ihmisen kasvot ja voi painaa itsensä kantajaa vasten.

Mikäli vauvan kanssa alkaa tuntua siltä, että hän haluaa nähdä enemmän eikä enää viihdy kasvot kantajaan päin edessä kannettaessa, voi olla oikea hetki alkaa harjoitella selässä kantamista! Selässäollessaan lapsi on niin korkealla, että hän näkee hyvin kaikki maisemat. Samalla hän kuitenkin voi suojautua halutessaan ja hänen asentonsa pysyy ergonomisena, eli suotuisana fyysiselle kehitykselle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti